Yhtä leiriä kaikki + resepti

Lokakuuta ystävät! Viikonloppu meni taas leireillessä ja ennen kaikkea ulkoillessa. Tasan vuosi sitten olimme itse asiassa samassa paikassa samaan aikaan ja samoissa tunnelmissa. Sitä ihmettelee, miten aika kuluu nopeaa; vastahan me skeittasimme keskellä keltaista väriloistoa ja vastahan kirjoitin siitä tämän postauksen. Viime vuonna leirillä olivat myös kaksi hyvää ystävääni, jotka tänä syksynä lähtivät kumpikin DTS:ään, eli opetuslapseuskouluun. Riikan ja Katan menoa maailmalla voitte seurata tuolta -> "Riikka & Reetta reaching the world" ja "Everyday". Molemmissa blogeissa on myös heidän siskojensa kuulumisia.

Syksyiset värit ovat taas ajankohtaisia, vaikkei niin värikästä ole kuin viime vuonna tähän aikaan. Jos sitten syyslomalla ruskastuisivat ne viimeisetkin lehtiset.

Tänään kotiuduttuamme leiriltä, tein mansikka-kanasalaattia, jonka reseptiä olen viimeisen vuoden aikana metsästänyt. Tai lähinnä reseptiä salaatinkastikkeesta, jota siihen on käytetty. Kun viime vuonna olin vaihtarina jenkeissä, kerroin salaatista, jota väitän ehkä maailman parhaaksi. Kokeilin loihtia saman tyylistä mestariteosta ja lopputulos oli itseasiassa aika hyvä! Tuoreita mansikoita tuskin mistään enää saa mutta ei se mitään, syksyhän on tunnetusti iki-ihanien pakastemansikoiden sesonkiaikaa... Salaatista vielä sen verran että, jos ikinä eksytte Michiganiin ja sitä kautta Mackinac saarelle, olkaa hyvä ja hakeutukaa Goodfellow's nimiseen ravintolaan ja tilatkaa Strawberry Chicken Salad. Viimeinenkin lehtivihreidenvihaaja on löytänyt itsestään pienen jyrsijän.

Huomenna mennään Mackinac saareen, Shelperin lautalla...

Tänä viikonloppuna istuttiin autossa varmasti ainakin 20 tuntia, mutta siitä huolimatta ehdittiin nähdä yhtä jos toista. 8 km silta vei meidät ylemmälle niemelle ja lautalla päästiin Drummon Islandille mökkeilemään. Aika samanlaisia hökkyröitä kuin Suomessa, keskellä mesää, hirvenpäitä seinillä.. mutta sauna puuttui :D

Ja koska Michiganissa on Amerikan suurimpia Suomalaisyhteisöjä, pääsin tutustumaan Suomalaiseen hautausmaahan. Olihan se vähän erikoista nähdä tuttuja nimiä.

Lauantaina lähdettiin jo 8.30 liikkeelle, koska oli paljon tekemistä, piti odotella että päästään saarelta toiselle veneellä, lautalla tai siltaa pitkin.

Matkalla uhmattiin korkean paikan kammoa kiipeämällä Castle Rock- kivelle. Mackinaw Cityssä käytiin kattomassa Kanadan ja USAn rajaa ja sulkuja, joissa lavat siirtyvät järvestä toiseen.

Sen jälkeen vene vei meidät Mackinac saarelle, jossa päästiin hevosajelulle ja kiertelemään pikku puodeissa. Se paikka onki ku sadusta, eli jos tänne lähelle on tulossa, niin ehdoton vierailu kohde ! Siellä menee koko päivä kevyesti ja söinpähän elämäni parhaan salaatin (; Fudgea myytiin joka toisessa kaupassa ja matkamuistoja seuraavissa. Saaria ympäröivä vesi oli kirkasta ja ihanan väristä, kylmää tosin.. Saunaankin törmäsin, mutta ei näyttänyt olevan yhtä kovassa huudossa kuin Suomessa. (Toisin sanoen siis, jos Suomalainen yöpyy saarella, niin saapahan saunoa rauhassa)

Ps.

Pizza Hut, check !
Burger King, check !
Big Boy, check !
Taco Bell, check !
Starbucks, double check !
Donkin Donuts... vielä ehtii !