Minimalistin vapaapäivä + matkasuunnitelmia

Sanoista teoiksi, interrail kutsuu. Torstaina alkaa kahden viikon matka Eurooppaan. Päivittämään blogia en luultavasti reissunpäältä pysty, joten nähdään elokuun puolessavälissä, jolloin teen postauksen matkasta. Seurakseni saan ystäväni, jonka kanssa olemme haaveilleet reilistä jo useamman vuoden!

Seitsemän kukkaa tyynyn alla

Kyllä minä esseet sulle näytän!

Lukuloma oli, tuli ja meni. Tietääkseni en ollut tehnyt juuri mitään tuona aikana. Klassinen "kolme viikkoahan on pitkä aika!" -ajattelu vei mennessään ja havahduin todellisuuteen vasta päiviä ennen ensimmäistä koetta. 'Mistä sitä oikein aloittaisi', oli ensimmäinen ongelma. Pienen pohdinnan jälkeen lainasin kasan vanhoja esseitä kirjastosta ja lueskelin niitä siinä toivossa, että saisin jonkin käsityksen hyvästä esseestä.

Toiminnan aloittamisen voisi kuvitella olevan helpotus, mutta itse asiassa tällä kertaa se tuntui vain lietsovan paniikkia. Esseitä lukiessani olin varma, etten pääsisi läpi tietämättä juuri mitään politiikasta tai kehitysmaiden muuttovirroista. 30 pisteen esseeseenkin tarvittaisiin vähintään kolmen fysiikan syventävän kurssin tietoja, ja niiden lisäksi tulisi vielä hallita alan käsitteetkin virheettömästi.

 Osaako tosiaankin joku samanikäinen käyttää luontevasti ilmaisuja "HDI-indeksi" ja "sentimentaalinen tunnepurkaus". Missä luukussa sitä on oikein tullut elettyä!

Vastaus tuli taivaalta jo unohtuneen valoilmiön muodossa. Perjantain paniikkilukemiset muuttuivat hetkessä seesteiseksi aamupalahetkeksi, kun aurinko alkoi paistaa pilven takaa ja sen lämpö tuntui kasvoilla. Varma kevään merkki! Siemaisin teetäni ja katselin varjoja, jotka muodostuivat kynttilänjalasta ja tuolinkarmista pöydälle kaiken sen paperisen materiaalin päälle. Ainakin tässä luukussa oli ikkunat, isot kuin akvaariossa konsanaan.

Ehkei se mitään, vaikken kokeessa voikaan loistaa sähköoppitaidoillani - tai taidottomuudellani -, keksi nasevaa lopetusta tai osaa käyttää hankalia termejä, kuten "ekoanarkisti" tai "puolijohdekomponentti". Sen sijaan, hankalan paikan tullen, aion kylmän rauhallisesti avata tupperware rasiani ja jännittää, minkä makuisen suklaanautinnon saan kokea: minttu- vai tummansuklaan.

Ei mitään sanottavaa

Jesus Culture - Set A Fire

OHI ON!

Torstaina sainkin kuin sainkin heitellä karkkeja ihmisten sekaan ja huutaa kurkkuni kipeäksi muiden abien kanssa. Karkkeja yritettiin myös avoimista auton ikkunoista sisään, ja muutaman epäonnistuneen sihtauksen jälkeen sokeripommeja sinkosi sisään.

Perjantaina saatiin olla katsomassa vanhojen tansseja ja siinä samassa ihmetellä, mihin ihmeeseen vuosi on oikein kulunut? Ei niistä omista tanssiharjoituksista kyllä niin kauaa ole!

Tässä vielä omasta "prinsessa-päivästä" viime vuodelta. Minusta ei varmaankaan ole yhtään järkevää kuvaa tuolta päivältä - tai ylipäänsä, viihdyn enemmän kameran toisella puolella :D