Kyllä minä esseet sulle näytän!

Lukuloma oli, tuli ja meni. Tietääkseni en ollut tehnyt juuri mitään tuona aikana. Klassinen "kolme viikkoahan on pitkä aika!" -ajattelu vei mennessään ja havahduin todellisuuteen vasta päiviä ennen ensimmäistä koetta. 'Mistä sitä oikein aloittaisi', oli ensimmäinen ongelma. Pienen pohdinnan jälkeen lainasin kasan vanhoja esseitä kirjastosta ja lueskelin niitä siinä toivossa, että saisin jonkin käsityksen hyvästä esseestä.

Toiminnan aloittamisen voisi kuvitella olevan helpotus, mutta itse asiassa tällä kertaa se tuntui vain lietsovan paniikkia. Esseitä lukiessani olin varma, etten pääsisi läpi tietämättä juuri mitään politiikasta tai kehitysmaiden muuttovirroista. 30 pisteen esseeseenkin tarvittaisiin vähintään kolmen fysiikan syventävän kurssin tietoja, ja niiden lisäksi tulisi vielä hallita alan käsitteetkin virheettömästi.

 Osaako tosiaankin joku samanikäinen käyttää luontevasti ilmaisuja "HDI-indeksi" ja "sentimentaalinen tunnepurkaus". Missä luukussa sitä on oikein tullut elettyä!

Vastaus tuli taivaalta jo unohtuneen valoilmiön muodossa. Perjantain paniikkilukemiset muuttuivat hetkessä seesteiseksi aamupalahetkeksi, kun aurinko alkoi paistaa pilven takaa ja sen lämpö tuntui kasvoilla. Varma kevään merkki! Siemaisin teetäni ja katselin varjoja, jotka muodostuivat kynttilänjalasta ja tuolinkarmista pöydälle kaiken sen paperisen materiaalin päälle. Ainakin tässä luukussa oli ikkunat, isot kuin akvaariossa konsanaan.

Ehkei se mitään, vaikken kokeessa voikaan loistaa sähköoppitaidoillani - tai taidottomuudellani -, keksi nasevaa lopetusta tai osaa käyttää hankalia termejä, kuten "ekoanarkisti" tai "puolijohdekomponentti". Sen sijaan, hankalan paikan tullen, aion kylmän rauhallisesti avata tupperware rasiani ja jännittää, minkä makuisen suklaanautinnon saan kokea: minttu- vai tummansuklaan.

Sanaa päivään

Iltaa. Tänään panostin kuviini. Yhtäkään seuraavista en ole ottanut tänään, mutta luvassa on kokoelma kuvia viime vuosilta raamatunlauseilla terästettynä ja siinä meni kamalasti aikaa! Istumalihakset ovat nyt työnsä tehneet ja kaipaavat kovasti liikuntaa. Kaikkea sitä keksiikin, ettei vain tarvitsisi tehdä tekstitaidon vastausta, joka huomenissa tulisi olla valmis. Olen siis liimattuna penkkiini koko loppuillan. Anyway, Brace yourselves!

Korttiin kirjoitettu virhe

”Pöydällä oli koruton postikortti. Muutaman sentin arvoinen läpyskä markettien tusinatavaroista kantoi kannessaan paria punaista tonttua ja kaiken kattavat sanat: ’Hyvää Joulua’. Kieliopillisesti väärin painettu toivotus oli toistettu kortin takakannessa ja tällä kertaa toivotettiin myöskin ’Onnellista Uutta Vuotta’, joka väärin sekin. Toisaalta, tapa kirjoittaa toivotukset isolla oli vakiintunut käytäntö, joka kuitenkin aiheuttaa ongelmia koulun puolella, kun oppilaat kokevat tulleensa huijatuksi kaikki nämä vuodet: mitä sitä oikein opettelemaan, kun ei sitä oikein kukaan osaa kirjoittaakaan. Kuulakärkikynällä tämän alle oli vielä kirjoitettu, toivotuksen lähettäjä. 'ETELÄ-POHJAN MAAN KEITTIÖ MESTARIT RY.' Ehkä he ovat mestareita keittiössä, mutta yhdyssanoja he olisivat voineet miettiä tarkemmin.”

Pieni iloni

Viime viikon keskiviikkona välittömästi, kun olin saanut viimeisen kokeen tehtyä pystyin vain toteamaan, että se on kesä nyt! Ei ehkä säiden puolesta vielä silloin, mutta pystyin viimeinkin heittämään aivoni narikkaan. Suunnittelin jo, miten menisin kirjastoon ja haalisin hyllyjen täydeltä kesäluettavaa. Kirjoja, joita en ollut ehtinyt kokonaisen vuoden aikana lukea yhtäkään! En kuitenkaan tajunnut mennä jo keskiviikkona kirjastoon, vaan olin ajatellut mennä torstaina lainaamaan kirjoja. Aivoista olisi siinä kohtaan ollut hyötyä, sillä eihän nuo julkiset palvelut nyt tietenkään helatorstaina ole auki. Jouduin sinnittelemään siis perjantaihin, ja heti kun suvivirsi oli laulettu ja rehtori toivotellut hyvät kesät, suuntasin oikopäätä kirjastolle. Voi että sitä riemua! Yhdessä vuorokaudessa olin saanut koluttua 300 sivuisen kirjan. Niitä elämän pieniä iloja. On niillä merkitystä.

Toinen iloa tuottava tapa on minulle järjesteleminen. Kirpparille oli tarkoitus mennä pitämään pöytää, ja oli se rauhoittavaa niittää hintalappuja vaatteisiin ja kirjata ylös jokainen myytävä tuote. Se ei tuntunut velvollisuudelta, kun kukaan ei ollut käskemässä.

Mistä tietää, että kesäloma on alkanut? Siitä, kun on monet ylioppilasjuhlat kierrettävänä ja jokaisesssa paikassa on vaikea säännöstellä syömistään, niin että jaksaisi vielä seuraavassakin paikassa pistää jotakin suuhunsa. Tänä vuonna parhaat kaverini saivat lakit päihinsä ja sitä jos jotain oli kiva juhlia.
 

Stars - Dead Hearts

Kiitos hetkistä

Viikonloppu täynnä aurinkoa, tanssia ja iloa. Sellaisia elämän pieniä huippuhetkiä. Eipä siihen paljon sanoja tarvita.

kuva: Sanna

To do list: ole kerrankin tekemättä mitään

"Illan viimeiseen teehen hän poltti kielensä ja kirosi itsekseen hätiköintiään. Seuraava kulaus menikin jo kantapään kautta opitusti ja jälkiviisauden saattelemana. 'Voisiko sitä jossain olla oikeasti hyvä', hän mietti ja laittoin yhden paleltuneen rypäleen suuhunsa. Pian hän haukkoikin jo henkeään ja hapuili teekuppiaan, kun hänen hampaansa iskivät kylmän rypäleen rikki niin, että vihloi. Tilanteesta rauhoituttuaan hän kirjoitti muistilappua seuraavalle päivälle: 'Ota hanskat kuivumasta!'

      Puinen risti työpöydällä oli kokenut kovia koiran terävissä hampaissa, ja piikkiohdake kruunu roikkui säälittävästi narusta tehdyn Jeesuksen kaulan ympärillä. Kuppi tuntui aina vain käyvän pienemmäksi ja pienemmäksi, sillä tälläkin kerralla sen pohjalla kellui enää murusia vihreästä teestä ja ohdakekukan lehdistä. Hän laittoi kupin syrjään ja korjasi kruunun asentoa. 'Olen hyvä tässä näin', hän totesi ja istui vain hiljaa kuunnellen akustista folkkia, kielen pinta yhä arkana palamisesta. 'Voin olla vain hiljaa ja nauttia siitä, että aikaa riittää niin ikuisuuskysymyksien kuin arkipäiväistenkin asioiden pohtimiseen ja silloin tällöin myös turhanpäiväiseen hätiköimiseen.' Jäätyneet viinirypäleet eivät koskaan olleet maistuneet niin hyviltä kuin silloin."

Ed Sheeran - I See Fire