Nostalgiaa, kakkua ja olympialaisia

Viimeiset kaksi viikkoa olympiahengessä. Suomea fiilistellen leivoin lauantaiaamuna kakun, jota sitten pronssiottelua katsellessa kauhoin suuhun. Tottahan se on, että mielummin voittaa pronssia kuin häviää hopeaa.

Loppuun sitten vähän nostalgiaa ja jotain muuta randomia.

 Tv:stä otetut kuvat... (y)

 TLR kameraa käytetty

Tätä mä haluan kokeilla! Kaikenlaista sitä löytää.


PS. Viimeinenkin kiekkopeli pelattu, Onnea Kanada!

Ne ovat kuorma-autoja, eivät rekkoja...

Torstaina satoi karkkia. Tulin, näin, söin. Joka vuosi sitä muka ottaa muutaman karkin ja päivän päätteeksi huomaa alati pullottavan takintaskun täynnä liian kovia hedelmäkarkkeja á la loska. Ensi vuonna (toivon mukaan) saan itse olla tähtäämässä jalankulkijoita sokeripommeilla.

Video videokamerasta, joka tippui lentokoneesta ja löytyi kuukausia myöhemmin. En sano enempää, mutta lopussa nauroin; laitan väsymyksen piikkiin, aika ällöttävähän tuo oli.

9.helmikuuta

Viikkoon on mahtunut yhtä sun toista. Koeviikosta jälleen selvitty ja aletaan metsästämään uusia kurssikirjoja.

Viimesimmästä nuortenillasta muutama kuva.

 

Kuva: wordpress

En tiedä jakaako kukaan mielipiteeni, mutta joskus tekisi kyllä mieli kokeilla lätkästä oikein kermainen kakku jonkun kasvoille!

Näkökulma

Käsi ylös jos olet ottanut ruoastasi kuvan! Kuin myös, siihen ei kyllästy koskaan (?)
Sen jälkeen se on ihan pakko jakaa jossain, ihan missä vaan tai sitten se vain jätetään kuluttamaan puhelimen muistia aivan, kuten pölypallot salaperäisesti kerääntyvät huoneiden nurkkiin.
 
 

Mutta... kovinkaan usein ei näe, että sitä hirveästi räpsittäisiin tyhjistä lautasista kuvia, (miksipä edes)
visuaalisuushan on osa sitä iloa...

...mutta päätin kokeilla!

 

 Mun puolesta voidaan pysytellä vaikka ihan niissä ruokakuvissa!

Viikon video:

Nauroin.Varmasti jonkun yli-ihmisen ja spidermanin risteytys, ei voi kiivetä noin nopeasti!

This firefighter can climb a ladder faster than you can fall off

 

Lisää hedelmiä ja netin kummallisuuksia

Viikonloppu meni herkutellen. Perjantaina kaavin ananaksen ja tein siitä kupin eri hedelmille. Ananasta, veriappelsiinia ja avokadoa, Nam nam! Jäätelön kanssa hedelmät olivat uskomattoman ihania.

Lauantaina epätoivoisessa suklaanhimossa etsin netistä reseptiä suklaamuffinseille ilman suklaata. Löysin, kokeilin... epäonnistuivat mokomat...

Ei oo todellista! Miks meidän koulussa ei opeteta tällasta?
Kattokkaa nyt edes muutama minuutti, mieluiten 1:30 kohdasta eteenpäin, että huomaatte japanilaisten olevan perfektionisteja myös kävelemisessä ja miten siitäkin saa "taidetta" :)

Älkää ihmeessä kysykö miten tämänkin löysin... liika nettiä tälle päivälle, kiitos!

Ihanat, kamalat sanat

Sanoja, joista en vain pidä sanana tai ne muuten vain särähtävät korvaan epämukavasti:
aamiainen, maistiainen, voileipä, valiokunta, kekkerit, toveri, kirmata, kumppani, kyljys...onhan noita.
Sanoja, joista taas sitten pidän jostain kumman syystä:
karpalo, lohko, littana, kuiskaus, halla, vaahtera, hattara, hillo, hiutale... niitäkin löytyy.
Kunhan sanoja vain mietin.

Pakkaset saisivat jo sitten mun puolesta sanoa heipat ja tulla sitten ensi vuonna jouluksi.

José González - Stay Alive