20-vuotias valokuvauksen harrastaja. Aikaisemmissa postauksissa viikottaisia kuvia tapahtumista ja elämästä. Vuoden 2015/16 postauksissa tapahtumia ja seikkailuja Hollannista ja Aasiasta. 2016/17 opiskelu syö aikani ja vilkas valokuvaaminen on toistaiseksi taka-alalla; kuvia matkustelusta, merkittävistä tapahtumista ja toivottavasti myös hieman arjesta.
Oli paikka, aika, status ja kuvausaktiivisuus mikä tahansa kuvat, jotka jaan ovat omasta näkökulmastani joskus jopa tekstin saattelemia.
Synttärilahjaksi sain flunssan. Koko talvena en ole moista
"ylempien hengitysteiden limakalvontulehdusta" sairastanut, ja nyt sitten saan juoksennella kaupungilla vieno valkosipulin tuoksu vanavedessäni juuri, kun kevät alkoi osoittaa pysyviä merkkejä.
Herkkulakosta johtuen tein itselleni kakun vesimelonista, mansikoista, kiivistä ja kermavaahdosta. Oli muuten hyvää, ja koko komistus maistui ihan kesältä.
Perjantaina olimme teatterissa katsomassa Vadelmavenepakolaista. Kaikki eivät kyseisestä näytelmästä tykkää, mutta itseeni huumori upposi; hauskahan tuo oli.
Vähänkö siistiä, elefantti piirtää elefantin! Mistä mä revin näitä videoita?!
Viimeinen jakso! Luulin koulukiireiden helpottavan, mutta huokaisin liian aikaisin: en voi välttyä sanakokeilta, yo-vihkoilta tai klassikoiden lukemiselta puhumattakaan matemaattisista malleista tässäkään jaksossa.
Viikonloppuna olin jälleen leireilemässä (ties monennenko sadannen kerran), mutta on ne leirit kyllä jokainen ihan omanlaisensa ja jokin niissä vetää puoleensa. Ehkä se on se kupla, jossa eletään vailla huolta ja kiirettä pörräten siinä samassa ympäristössä, kunnes arki iskee kasvoihin ja palauttaa takaisin maanpinnalle. Miksei sitä fiilistä saa pysymään? Toisaalta, jos se pysyisi, mikä niistä sitten tekisi niin ainutlaatuisia...
Koeviikon runnomat aivot ovat kutakuinkin irtisanoneet itsensä, enkä siksi blogini vuosipäivän kunniaksi keksinyt yhtään mitään hienoa ja omaperäistä. Viime viikolla jälleen seurakunnalla järjestettiin nuorille spektaakkelimaista ohjelmaa, ja muutaman amatöörimäisen kuvan sain ikuistettua, jotka sittemmin olen suodattanut läpi jokamiehen ilmaiskuvanmuokkausohjelman, jonka pariin pakenen, kun oppimisvelvollisuuteni aiheuttamat paineet alkavat kiristää hermojani.
Teknisten ongelmien takia en myöskään ole päässyt netin ihmeelliseen maailmaan, saati sitten tänne päivittelemään, mutta eiköhän tästä selvitä kukin tahollamme.
Nyt kuvia.
Valaistuminen: Tajusin vasta, että oppivelvollisuuteni on loppunut aikoja sitten! Ihan huvikseni siis näköjään tykkään kuumentaa aivojani.
"Illan viimeiseen teehen hän poltti kielensä ja kirosi itsekseen hätiköintiään. Seuraava kulaus menikin jo kantapään kautta opitusti ja jälkiviisauden saattelemana. 'Voisiko sitä jossain olla oikeasti hyvä', hän mietti ja laittoin yhden paleltuneen rypäleen suuhunsa. Pian hän haukkoikin jo henkeään ja hapuili teekuppiaan, kun hänen hampaansa iskivät kylmän rypäleen rikki niin, että vihloi. Tilanteesta rauhoituttuaan hän kirjoitti muistilappua seuraavalle päivälle: 'Ota hanskat kuivumasta!'
Puinen risti työpöydällä oli kokenut kovia koiran terävissä hampaissa, ja piikkiohdake kruunu roikkui säälittävästi narusta tehdyn Jeesuksen kaulan ympärillä. Kuppi tuntui aina vain käyvän pienemmäksi ja pienemmäksi, sillä
tälläkin kerralla sen pohjalla kellui enää murusia vihreästä teestä ja
ohdakekukan lehdistä. Hän laittoi kupin syrjään ja korjasi kruunun asentoa. 'Olen hyvä tässä näin', hän totesi ja istui vain hiljaa kuunnellen akustista folkkia, kielen pinta yhä arkana palamisesta. 'Voin olla vain hiljaa ja nauttia siitä, että aikaa riittää niin ikuisuuskysymyksien kuin arkipäiväistenkin asioiden pohtimiseen ja silloin tällöin myös turhanpäiväiseen hätiköimiseen.' Jäätyneet viinirypäleet eivät koskaan olleet maistuneet niin hyviltä kuin silloin."
Raahasin kameran mukaan kaupunkiin, jos vaikka olisin saanut hyppytunnin kulutettua kuvaillen. En sitten loppujen lopuksi paljon mitään saanut aikaan, mutta oli miten oli päädyin siihen tulokseen, että aurinko on joka tapauksessa oikein miellyttävä juttu. Säästä puheenollen ei pliis puhuta vielä takatalvesta, nythän on sentäs vasta maaliskuu! Meille voi tulla tekemään lumienkeleitä takapihalle.
Viikonloppuna virittelin käsityötaitojani ja tein pari onnittelukorttia. Nyt on taas hetkeksi tämäkin taiteenalan kiintiö täytetty :)
Aivot ovat ylikuumentuneet silkasta lukemisesta. Koulu on rankkaa. En keksi mitään lennokasta sanottavaa. "Maissihiutaleiden pakkauksen sanotaan olevan ravintorikkaampi kuin murot itsessään."
Hiihtoloma? Laskiainen? Ja lunta näillä leveysasteilla - ei missään, paitsi meidän takapihalla, ja siellä saammekin sitten nauttia lumesta lähes kesän ensipäiviin asti. No nyt on joka tapauksessa lomailtu lumen kanssa tai ilman.
Tänään tehtiin laskiaispullia! Tai ainakin täytteet tehtiin, pullat olivatkin sitten marketin pakastealtaasta. Pohjalainen heitti haasteen (tai minä ainakin otin sen haasteena), jossa laskiaispulla upotetaan kiehuvaan maitoon ja syödään sillä tavalla. Kokeilin, kun kerran Kyllikkikin tekee niin.
1. Kiehauta maito kattilassa, pelkkä kuumentaminen eri riitä!
2. Aseta pulla lautaselle ja kaada kuuma maito päälle.
3. Odota hetki, että pulla pehmenee.
4. Lusikoi suuhun ja nauti! (tässä vaiheessa täytyy myöntää etten oikein nauttinut :S )
Henkilökohtaisesti en pitänyt tästä tavasta nautiskella laskiaispullaa, mutta makuasioistahan ei voida kiistellä (sitähän me teemme koko ajan!). Lautasellani kellui mauton lörttönen, kermasta ei ollut enää tietoakaan ja mansikkahillot levisivät tasaisesti ympäri maitoa. Asioistahan pitää aina löytää jokin hyväkin puoli, joten nyt voin ainakin sanoa joskus kokeilleeni tätä tapaa, jos joku jostain käsittämättömästä syystä joskus kysyy sitä. Alla kuvassa pulla on vielä ihan lupaavan näköinen, mutta esteettisten syiden takia armahdan tällä kertaa silmäparejanne näkemästä sitä näkyä hetkeä tämän kuvan ottamisen jälkeen...
