Syksyllä on suuret tuulet

The Script - Flares

Sunnuntai, syysloman loppu, oliko sitä ennen tosiaankin koulua? Koko ajan on tekemistä, vaikka kalenterissa on aukkoja. Kurssit vähenevät jakso jaksolta ja siinä sivussa katoaa opiskelumotivaatiokin. Tai ehkä syvällä sisällä valmistaudun seuraavaan yo-tykitykseen, josta puhelimen days left -sovellus jo kovasti muistuttaa. Englannin kirjoituksiin valmistaudunkin jo hyvissä ajoin katsomalla Gilmoren tyttöjä ja Frendejä - tämähän on helppoa kuin mikä! Ahkeruus on ilomme, laiskuus intohimomme, vai miten se meni.

Voisiko vaahteranlehdistä tehdä salaattia?

Saatiinhan sitä ruskaa vihdoin! Tänään ilmat olivat suotuisat ja otin kameran mukaan autoajelulle. En ollut ainut, joka oli huomannut syksyn suloisen puolen, sillä lisäkseni monia muita ulkoilijoita oli valloittamassa katuja. En ollut myöskään ainut kameran kanssa heiluja, vaan olipa puistoissa muitakin innokkaita räpsijöitä. Syysloma on hyvä aloittaa tällä.

Viikolla vietettiin Aleksis Kiven päivän lisäksi äitini synttäreitä. Köyhänä opiskelijana rattoisat rahani riittivät pähkinöihin ja salmiakkiautoihin.
Eilen kävimme teatterissa katsomassa Badding -musikaalia, joka pienestä alkuhämmennyksestä huolimatta osoittautui varsin hyväksi näytelmäksi.
Illalla vielä vietimme kavereiden kanssa leffa-iltaa, johon Liisa ja Marjut olivat värkänneet mahtavaa kakkua. Illan leffa valinta oli Kirjavaras, joka ei ollut huono elokuva sekään. Saman iltana aloitin vielä lukemaan samannimistä kirjaa, joka on ollut minulla lainassa kesäkuusta asti... Kuultuani eriäviä lukukokemuksia kirjasta ja luettuani kolme ensimmäistä sivua, päädyin siihen porukkaan, joka pitää kirjasta. Hyvin paljon. Kerronta nappasi oikeastaan heti ja hetkessä olin lukenut kirjaa kuusi lukua, kunnes keho ilmoitti, että nyt on aika vetäistä läskit silmille. En tiedä vaikuttiko lukemiseeni se, että olin nähnyt leffan ja halusin tietää vielä senkin, mitä siinä ei kerrottu vai oliko asia nyt sillä lailla, että tätä kirjaa on kivempi lukea vasta leffan näkemisen jälkeen. Ken ties (vai tiesikö barbi paremmin? ha ha...)

Yhtä leiriä kaikki + resepti

Lokakuuta ystävät! Viikonloppu meni taas leireillessä ja ennen kaikkea ulkoillessa. Tasan vuosi sitten olimme itse asiassa samassa paikassa samaan aikaan ja samoissa tunnelmissa. Sitä ihmettelee, miten aika kuluu nopeaa; vastahan me skeittasimme keskellä keltaista väriloistoa ja vastahan kirjoitin siitä tämän postauksen. Viime vuonna leirillä olivat myös kaksi hyvää ystävääni, jotka tänä syksynä lähtivät kumpikin DTS:ään, eli opetuslapseuskouluun. Riikan ja Katan menoa maailmalla voitte seurata tuolta -> "Riikka & Reetta reaching the world" ja "Everyday". Molemmissa blogeissa on myös heidän siskojensa kuulumisia.

Syksyiset värit ovat taas ajankohtaisia, vaikkei niin värikästä ole kuin viime vuonna tähän aikaan. Jos sitten syyslomalla ruskastuisivat ne viimeisetkin lehtiset.

Tänään kotiuduttuamme leiriltä, tein mansikka-kanasalaattia, jonka reseptiä olen viimeisen vuoden aikana metsästänyt. Tai lähinnä reseptiä salaatinkastikkeesta, jota siihen on käytetty. Kun viime vuonna olin vaihtarina jenkeissä, kerroin salaatista, jota väitän ehkä maailman parhaaksi. Kokeilin loihtia saman tyylistä mestariteosta ja lopputulos oli itseasiassa aika hyvä! Tuoreita mansikoita tuskin mistään enää saa mutta ei se mitään, syksyhän on tunnetusti iki-ihanien pakastemansikoiden sesonkiaikaa... Salaatista vielä sen verran että, jos ikinä eksytte Michiganiin ja sitä kautta Mackinac saarelle, olkaa hyvä ja hakeutukaa Goodfellow's nimiseen ravintolaan ja tilatkaa Strawberry Chicken Salad. Viimeinenkin lehtivihreidenvihaaja on löytänyt itsestään pienen jyrsijän.

Hope 2014

Viikonloppu hurahti hopetapahtumassa, kuten viimekin vuonna tähän aikaan syksystä.Joka vuosi tapahtumissa ravaaminen vähenee, mutta osaan on pakko päästä ja Hope kuuluu ehdottomasti yhteen näistä.

Menoa ei haitannut, vaikka monet meidän porukasta potikin ties minkälaista kurkkukipua sun muuta. Säätkin suosivat meitä suurimman osan ajasta ja saatiin paistatella koko viikonloppu auringossa.

Raja kulkee tässä!

Keskiviikon jälkeen voin huokaista helpotuksesta ja elää taas hetken ilman painetta kirjoituksista.
Kauheaa ajatella, kuinka niistä tehdäänkin niin iso ja pelottava asia, että monet odottaa niitä kuin tuomiopäivää. Sillä lailla laitetaan ihmisiä paremmuusjärjestykseen ja osa vielä jää tämän rajan alle, eikä saa kirjoituksista vaadittavaa pistemäärää saati pääse ylioppilaaksi. Ihan olen kiitollinen, ettei se Jumala, johon mä uskon, laita meitä mihinkään testiin, joka jollain tavalla määrittelisi kuka on hyvä ja kuka huono. Se tieto ehkä auttaa pitämään asiat tärkeysjärjestyksessä [ja tieto siitä, että voin uusia ensi keväänä pitää stressiä kurissa ;) ]

 Meillä oli jälleen yhdet ylläriläksiäiset, joihin mä tietenkin unohdin ottaa kameran mukaan...otin pari kuvaa kännykän kameralla, mutta niistä ei nyt koskaan voi olla varma. Meillä oli joka tapauksessa Hawaii -teema.

 Viisaita sanoja koristaa sänkyni yläpuolta. Tee maistuu pahalta vain, jos se on A) aivan kylmettynyttä B) uudelleen mikrossa lämmitettyä. Mutta aikaa tai paikkaa teen juominen ei katso!

Näinä hektisinä aikoina ei suinkaan ole hyvä unohtaa liikuntaa tai hyvää ruokaa.

Ja niin kuin aikaisemmin todettu; on kuitenki ihan hyvä säilyttää suhteellisuudentaju ja tarttua maailman tärkeimpään kirjaan.

Onnea syntymisesi johdosta!

Viikonloppuna vietettiin taas yksiä synttäreitä, joihin kuului mm. synttärisankarin stailausta ja kaupunkisuunnistusta. Lopuksi katsottiin vielä elokuva 12 years a slave. Kaikin puolin kiva päivä ja sitä oli hauska suunnitella! Tarjoilukin oli osaltaan oikein onnistunut. Kummallinen tapa loppujen lopuksi tämä synttäreiden juhlinta "Onnea syntymisesi johdosta!"

Edessä (tai parhaillaan menossa) on siis kiireinen syksy; on tapahtumia, projekteja ja kokeita, unohtamatta tietenkään kirjoituksia, jotka ovat aivan liian lähellä. Kaiken tämän keskellä havahduin, että perjantaina avasin tv:n ensimmäistä kertaa muutamaan viikkoon! Ei sillä, että sieltä hirveästi mitään katsomisen arvoista tulisi mutta tuntui hirveän absurdilta istua alas, olla tekemättä mitään hyödyllistä ja keskittyä katsomaan leffaa. No, luultavasti tässä puolentoista viikon jälkeen, kun pahin on ohi, voin keskittyä muuhunkin elämiseen.

Evakossa mummolassa

Tapahtumarikas viikko takana ja hektisiä viikkoja on vielä luvassa lähitulevaisuudessa muutamia. Viikonloppu koostui pianon soittamisesta, rugbystä, lukemisesta, niskakivuista ja olohuoneen uudistamisesta unohtamatta lämpöisiä päiviä!

Vaikka viimeistä vuotta lukiossa vedellään, ei työmäärä ole siitä sen pienemmäksi muuttunut. Tänäänkin edessä vielä muutama essee ja sanakokeisiin pänttääminen. Työn iloa meille kaikille...!