Tietoja minusta
- Sofia
- Finland
- 20-vuotias valokuvauksen harrastaja. Aikaisemmissa postauksissa viikottaisia kuvia tapahtumista ja elämästä. Vuoden 2015/16 postauksissa tapahtumia ja seikkailuja Hollannista ja Aasiasta. 2016/17 opiskelu syö aikani ja vilkas valokuvaaminen on toistaiseksi taka-alalla; kuvia matkustelusta, merkittävistä tapahtumista ja toivottavasti myös hieman arjesta. Oli paikka, aika, status ja kuvausaktiivisuus mikä tahansa kuvat, jotka jaan ovat omasta näkökulmastani joskus jopa tekstin saattelemia.
keskiviikko 25. maaliskuuta 2015
Leipä miehen tiellä pitää
Tässä postauksessa tunnustan rakkauteni ruokaan. Oodi raakakakulle, kuiduille ja pakastetuille viinirypäleille!
keskiviikko 18. maaliskuuta 2015
sunnuntai 8. maaliskuuta 2015
Kyllä minä esseet sulle näytän!
Lukuloma oli, tuli ja meni. Tietääkseni en ollut tehnyt juuri mitään tuona aikana. Klassinen "kolme viikkoahan on pitkä aika!" -ajattelu vei mennessään ja havahduin todellisuuteen vasta päiviä ennen ensimmäistä koetta. 'Mistä sitä oikein aloittaisi', oli ensimmäinen ongelma. Pienen pohdinnan jälkeen lainasin kasan vanhoja esseitä kirjastosta ja lueskelin niitä siinä toivossa, että saisin jonkin käsityksen hyvästä esseestä.
Toiminnan aloittamisen voisi kuvitella olevan helpotus, mutta itse asiassa tällä kertaa se tuntui vain lietsovan paniikkia. Esseitä lukiessani olin varma, etten pääsisi läpi tietämättä juuri mitään politiikasta tai kehitysmaiden muuttovirroista. 30 pisteen esseeseenkin tarvittaisiin vähintään kolmen fysiikan syventävän kurssin tietoja, ja niiden lisäksi tulisi vielä hallita alan käsitteetkin virheettömästi.
Osaako tosiaankin joku samanikäinen käyttää luontevasti ilmaisuja "HDI-indeksi" ja "sentimentaalinen tunnepurkaus". Missä luukussa sitä on oikein tullut elettyä!
Vastaus tuli taivaalta jo unohtuneen valoilmiön muodossa. Perjantain paniikkilukemiset muuttuivat hetkessä seesteiseksi aamupalahetkeksi, kun aurinko alkoi paistaa pilven takaa ja sen lämpö tuntui kasvoilla. Varma kevään merkki! Siemaisin teetäni ja katselin varjoja, jotka muodostuivat kynttilänjalasta ja tuolinkarmista pöydälle kaiken sen paperisen materiaalin päälle. Ainakin tässä luukussa oli ikkunat, isot kuin akvaariossa konsanaan.
Ehkei se mitään, vaikken kokeessa voikaan loistaa sähköoppitaidoillani - tai taidottomuudellani -, keksi nasevaa lopetusta tai osaa käyttää hankalia termejä, kuten "ekoanarkisti" tai "puolijohdekomponentti". Sen sijaan, hankalan paikan tullen, aion kylmän rauhallisesti avata tupperware rasiani ja jännittää, minkä makuisen suklaanautinnon saan kokea: minttu- vai tummansuklaan.
Toiminnan aloittamisen voisi kuvitella olevan helpotus, mutta itse asiassa tällä kertaa se tuntui vain lietsovan paniikkia. Esseitä lukiessani olin varma, etten pääsisi läpi tietämättä juuri mitään politiikasta tai kehitysmaiden muuttovirroista. 30 pisteen esseeseenkin tarvittaisiin vähintään kolmen fysiikan syventävän kurssin tietoja, ja niiden lisäksi tulisi vielä hallita alan käsitteetkin virheettömästi.
Osaako tosiaankin joku samanikäinen käyttää luontevasti ilmaisuja "HDI-indeksi" ja "sentimentaalinen tunnepurkaus". Missä luukussa sitä on oikein tullut elettyä!
Vastaus tuli taivaalta jo unohtuneen valoilmiön muodossa. Perjantain paniikkilukemiset muuttuivat hetkessä seesteiseksi aamupalahetkeksi, kun aurinko alkoi paistaa pilven takaa ja sen lämpö tuntui kasvoilla. Varma kevään merkki! Siemaisin teetäni ja katselin varjoja, jotka muodostuivat kynttilänjalasta ja tuolinkarmista pöydälle kaiken sen paperisen materiaalin päälle. Ainakin tässä luukussa oli ikkunat, isot kuin akvaariossa konsanaan.
Ehkei se mitään, vaikken kokeessa voikaan loistaa sähköoppitaidoillani - tai taidottomuudellani -, keksi nasevaa lopetusta tai osaa käyttää hankalia termejä, kuten "ekoanarkisti" tai "puolijohdekomponentti". Sen sijaan, hankalan paikan tullen, aion kylmän rauhallisesti avata tupperware rasiani ja jännittää, minkä makuisen suklaanautinnon saan kokea: minttu- vai tummansuklaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)