Team MyCamThai

Ilmat ovat aika kylmiä, mutta turha valittaa - kohta on liian kuuma!
 Viimeinen viikko Amsterdamissa melkein takana. Lauantaina meillä on lähtö Singaporeen. Singaporessa meillä on kaksi viikkoa lecture phasea jäljellä ennen varsinaista outreach jaksoa. Tästä eteenpäin en siis osaa sanoa, millaiset on internet yhteydet, joten luultavasti en blogia pysty päivittämään kolmeen kuukauteen.

Singaporessa meitä siis opastetaan vähän enemmän kulttuurin kanssa. Omasta mielestä Singaporen reissu on hyödyllinen siltäkin kannalta, että saamme yhdessä koko DTS:n kanssa sopeutua Aasiaan ennen kuin jakaudumme outreach-maihin.

Tarkoitus oli keksiä mahdollisimman aasialaiselta kuulostava nimi meidän tiimille, joten meidän tiimin nimeksi tuli MyCamThai. Huomattiin myöhemmin, että se on aika profetaalinen nimi; maiden järjestys oli alunperin suunnilleen tällainen: thaimaa-myanmar-thaimaa-cambodia, mutta vasta viikko sitten järjestys muuttui seuraavasti: Myanmar-cambodia-thaimaa, mikä kuvaa täydellisesti meidän nimeä, joka annettiin jo ajat sitten.

Viime viikko oli monelle erikoinen henkisesti. Kukaan ei oikein osannut sanoa, miltä tuntuu ja mistä väsymys tulee. Luulen, että monet pienet asiat saivat aikaan pientä sisäistä shokkia jokaisessa. Asiaa ei auttanut sekään tieto,  että kaksi staffia,  joiden oli tarkoitus tulla outreachille, eivät eri syistä pääsekään lähtemään meidän mukaan. Meille kerrottiin, että joku tulee paikkaamaan puuttunutta staffia ja eilen saatiin tietää, että yksi poika, jonka piti olla staffi uudessa Hitchhike DTS:ssä, tulee meidän mukaan. Johdatusta sekin omalla tavallaan, sillä kovinkaan moni ei ollut ilmoittautunut siihen DTS:ään ja me tunnetaan se jo ennestään, joten muutos ei tuntunut niin pahalta.

Moni asia on vielä auki, emmekä tiedä paljoakaan, mitä tulemme tekemään Aasiassa. Vietämme aikaa enimmäkseen suurimmissa kaupungeissa ja luultavasti opiskelijoiden kanssa.

Mutta lähdön tuntumaa on kuitenkin ilmassa (jo oli aikakin!). 16 hengen huoneessa ei paljon tilalla leveillä,  ja tavaroita on muutenkin joka paikassa. Eilen meillä oli viralliset läksiäiset basen kanssa; esiteltiin meidän kohteet ja itsemme. Hyvin ympäripyöreästi saatiin kuitenkin esitelmät pitää, sillä mitään tarkkaa suunnitelmaahan meillä ei ole.

Viime viikonloppuna tahdoimme tehdä jotain erikoista viimeisen viikonlopun kunniaksi. Kävimme brunchilla parin tytön kanssa, ostimme käytännön juttuja outreachille ja pidimme leffamaratonin. Perjantaina oli koulun johtajan synttärit ja vietimme niitä brasilialaisittain heidän kotonaan.

Tällä viikolla ollaan puhuttu rahasta ja siunaksista sekä siitä, miten me voidaan olla siunaus toisillemme. Keskiviikkoiltana läksiäisten jälkeen kuusi nälkäistä tyttöä mietti, miten saada ruokaa ja yksi tytöistä osoitti siunauksensa tilaamalla meille pizzaa ja maksamalla koko lystin.

Torstaina vietimme kiitospäivää amerikkalaisittain. Kalkkunaa, papuja, jotain leipäpataa ja sun muita lisukkeita, unohtamatta kurpitsa- ja pekaanipähkinäpiirakkaa. Jenkit olivat onnesta soikeita, eikä se meidän muidenkaan mielestä hassumpaa ollut.

Kuulemisiin!

YWAM Herrnhut

YWAM Hernnhut - viikko Saksassa

10 tuntia bussissa edestakaisin. Viime viikko meni siis Saksassa, Herrnhutissa yhdessä Revival DTS:n kanssa. Outoa ajatella, että tuo koulu oli mun vaihtoehtona. Ihmiset olivat oikein vastaanottavia ja mukavia. Metsä ja muu luonto olivat rauhoittavia ja pikku kylä kokonaisuudessaan oikein kaunis.
Tähdet näkyivät hyvin kirkkaina iltaisin, koska katulamppujen määrä oli lähes olematon.
Asuimme erillisessä rakennuksessa kilometrin päässä Herrnhutin "linnasta", joten saimme mukavan annoksen luontoa kävellessämme rakennusten välillä.

Kahden samankaltaisen DTSn kokoontuminen tuotti tulosta ja ilmapiiri oli jotain sanoinkuvaamatonta. Opittiin paljon toisiltamme ja luulen, että jokainen sai jotain.

Viimeisenä iltana järjestimme kiitos-illallisen paikalliselle DTS:lle, ja vietimme aikaa isolla kokolla. Maistoin elämäni ensimmäisen sichuan pippurin, joka käytännössä puuduttaa suun ja lisää syljen eritystä hetkellisesti. Tätähän en tiennyt ennen kuin jotain tosiaan alkoi tapahtua suussa. Hetkellinen hämmennys katosi, kun kuulin, että pippurin on tarkoitus poistaa kaikki pahat bakteerit suusta ja pitää hereillä. Pippurin tarjonnut oli entinen buddhalainen munkki ja ne kuulemma käyttävät kyseisiä pippureita, jotteivät he nukahtaisi. Koskaan en ole moista maistanut, mutta voinpahan sanoa sen tehneeni.

Herrnhutista jäin kaipaamaan luontoa, halpaa perusmarkettia, läheistä leipomoa ja kokkoa. Viikossa ei paljon kaverisuhteita tehty, mutta joidenkin kanssa tuli hyvin juttuun.
Saimme tietää, että meidän DTS:t ovat suuruudeltaan top 5 Euroopassa. Se on itseasiassa aika surullista, sillä meidän Base tai Base Herrnhutissa eivät ole niin isoja 30-45 oppilaallaan, jos verrataan vaikka Australian baseihin, joissa oppilaita saattaa olla sata jos enemmänkin.

Kaikesta sattuneesta huolimatta oon oikein tyytyväinen meidän kouluun! Aika kumma juttu, että pääsin käymään siellä kuitenkin. Ehkä se oli varmistus, että oon oikeassa paikassa Amsterdamissa. Niiden DTS on yli kolme kertaa halvempi ja kyllä se näkyi puitteissa. Tunnemme itsemme lellityiksi Hollannin päässä!

Sunnuntaina kävimme taas isolla kirpputorilla etsimässä vaatteita outreachille. Ilma oli kolea, sateinen ja tuulinen. Perus hollantilainen sää kuulemma, mutta onneksemme (harmiksemme?), näitä säitä emme montaakaan ole saaneet kokea.

Sunnuntaina vietimme hollantilaista juhlaa. 15.11 Sinterklaas ja hänen Zwarte Pieten eli hänen apulaisensa tulevat kaupunkiin. Sinterklaas ratsastaa valkoisella ratsulla ja apulaiset heittävät karkkeja lapsille. Tämän juhlan aikana jaetaan lahjoja ja oleskellaan perheen kesken. Joulua ei sen kummemmin vietetä,  se on vasta tulossa Hollantiin, ja joulu nähdään kovin amerikkalaisena. 

Laitan kuvia tulemaan myöhemmin!

Pizzaa ja pyöräilyä

Tällä viikolla aikataulu muuttui radikaalisti ja tunnit olivat iltapainotteisia. Vietettiin viikko Going Deeper -nimisen ryhmän kanssa. Puhujana meillä oli David Sliker Kansas Cityn IHOP:ista ja aiheina olivat lopun ajat, ihmissuhteet ja manifestaatiot.

Luulin viettäväni rennon viikonlopun, mutta sen sijaan ajauduin tekemään vähän sitä sun tätä:
Kävimme kahdesti pizzeeriassa; katsoimme James Bondin uusimman leffan; jonka aikana nukahdin; maistoin aidon vastatehdyn stroopwafflen; pyöräilin 50km toiseen kaupunkiin, Haarlemiin, ja takaisin, vain kastuakseni pahoin ja käydäkseni museossa, jossa opastus oli hollanniksi; leikkautin hiukseni ja nukuin pommiin. Kokonaisuudessaan viikonloppu oli hyvä


Huomenna lähtö Herrnhuttiin, Saksaan viikoksi. Osallistumme toisen DTS:n tunneille, joilla on sama focus kuin meidän DTS:llä. Kiva nähdä muutakin Eurooppaa!

Ps. Löysin Pandan lakuja ja Suomi kaupan! Vielä en oo ehtinyt käydä siinä kaupassa, mutta pakkohan siellä on käydä joku päivä!

YWAM Heidebeek - into the forests 2

Marraskuuta kaverit! Aurinko on paistanut koko viikon. Tällä viikolla meidän base on ollut tupaten täynnä, sillä vierailevia DTS:iä on ollut kolme samaan aikaan. Viikonloppuna base kuitenkin hiljeni ja taas on tilaa liikkua.

Aiheena meillä on tällä viikolla ollut Destiny by Design. Meidän koulun oma ohjaaja piti meille tunnit. Tällä viikolla on oltu vähän haikeissa tunnelmissa, sillä kaksi oppilasta teki päätöksen lähteä kotiin kesken kaiken. Ne kuitenkin tiesivät, mitä halusivat, ja ovat tyytyväisiä päätöksensä.

Lauantai vietettiin Heidebeekissä yhdessä toisen DTS:n kanssa. Ilma oli mitä mahtavin ja paikka aivan loistava keskellä metsiä ja peltoja. Se oli virkistävä reissu meille kaikille, mutta olemme kuitenkin yhtämieltä siitä, että yksi päivä on ihan riittävä keskellä ei mitään.
   Päivän aikana me mm. (osallistuimme workshoppeihin), istuimme nuotiolla,  seurasimme DTS:ien välistä jalkapalloturnausta, pelasimme lentopalloa ja vaelsimme tunteja metsissä unohtamatta lukuisia valokuvaussessioita.

Sitten sivuhuomioita Hollantilaisista:
1. Hollantilaiset ovat HYVIN rehellisiä, jos kysyt onko tukka hyvin ja se ei niiden mielestä ole, saat kuulla kaunistelemattoman totuuden
2. Ihmiset ovat keskimäärin hyvin hoikkia; syy lienee jatkuvassa pyöräilemisessä
3. Pyöräilykulttuuri on muutenkin ihan omaa luokkaansa; hollantilaiset ovat armottomia mitä tulee pyöräilyyn, joten parasta katsoa, missä kävelet. Ja auta armias jos olet turisti pyörän selässä... !
4. Jokainen katu on erilainen, vaikka samaan aikaan joka kanaali ja silta näyttää ihan samalta.
Yksi katu on täynnä ihmisiä ja kahviloita, mutta seuraava katu onkin ihan autio ja hiljainen, kuin toisesta kaupungista.
5. Amsterdam on melko pieni, eikä siellä oikeastaan edes ole mitään nähtävää kuin kanaalit, silti ihmisiä vain on joka paikassa!
6. Katutasossa olevissa asunnoissa on isot ikkunat eikä verhoja yleensä pidetä kiinni. Tämä tarjoaa ohikulkijoille joskus hieman hämmentäviä tilanteita, tai tosin ajateltuna, mahdollisuuksia kurkistaa paikallisten maailmaan ihan eri tavalla.

Hyvää marraskuun alkua!

YWAM Heidebeek - into the forrests

Dutch Pancakes

Outreach paikat nyt valittu, Thaimaa, Cambodia ja Myanamar odottavat meitä joulukuussa!
Meidän tiimissä on n. 20, mikä on aika harvinaisen iso luku, mutta meillä on upea kokoonpano. Loput, eli noin 15, lähtevät Kiinaan ja Hong Kongiin. Huomattiin myös, että hollantilaiset jakautuivat hyvin epäsymmetrisesti ryhmien keseken, sillä meidän tiimissä on vain kaksi hollantilaista, kun taas toisessa tiimissä kaikki on Hollannista kahta lukuunottamatta. Kaikki sai ensimmäisen vaihtoehtonsa, mikä helpotti staffin työtä.

Eilen lauantaina kävimme pyörillä kiertämässä Amsterdamia. Kävimme mm. Museumpleinilla, jossa on kolme isoa museota ja turistien suosima "I amsterdam" kirjoitus, Vondelparkissa, joka on Amsterdamin oma Central Park ja Leidsepleinilla, joka on vilkas ostoskortteli. Muutama Fault In Our Stars leffasta tuttua paikkaa tuli myös nähtyä. Kierroksen päätteeksi kävimme pannukakulla perinteisessä pannukakkutalossa. Näillä on kymmeniä eri vaihtoehtoja pannareiden päällisiksi! Uusi tuttavuus mulle oli pannukakku-pizza, joka on siis iso lätty, jonka päällä on pizza värkkejä.

Perjantaina meillä oli open stage meidän omassa kahvilassa. Australiasta tullut Art DTS on outreachilla meidän basella, ja saatiin kuunnella niiden omia biisejä.

Täällä on paljon lokakuun lapsia, sillä pelkästään tällä viikolla on vietetty viidet synttärit!

Naurua ja vohveleita

Tällä viikolla ollaan keskitytty profetioihin, ja viikko on ollut kaikin tavoin todella hyvä meille kaikille! Ilmapiiri on jotenkin herkkä ilolle ja naurulle. Aikataulua muutettiin jonkun verran, ja nyt meillä on enemmän aikaa prosessoinnille ja levolle, mikä selvästi auttaa. 

Vohvelit on Hollannissa kova juttu, ja eilen vietettiin yhden oppilaan synttäreitä vohveleiden merkeissä. Päätettiin, että syksy on virallisesti saapunut tännekin; sadetta, kylmempiä ilmoja ja ruskaa havaittavissa.

Keskiviikkoisin meillä on vapaaehtoinen outreach läheiselle jalkapallokentälle. Muutamat meistä menee siis pallon kanssa läheisen muslimikoulun kentälle pelaamaan lasten kanssa. Joka viikko tähän mennessä on satanut vettä, mutta se ei ole pelaamista estänyt - päinvastoin!

Huomenna saadaan tietää, minne ollaan menossa outreachille. Vaihtoehtoja on kaksi: Thaimaa-Cambodia-Myanmar ja Kiina-Hong Kong. Vielä ei tunnut siltä, että ollaan lähdössä jonnekin muuallekin vielä, mutta kunhan siitä päästään enemmän puhumaan, niin varmasti päästään fiilikseen.