Interrail: Rijeka

Rijeka oli meidän viimeinen pysäkki Kroatiassa. Halusimme viettää rantapäivän Kroatian nimekkäillä rannoilla, ja Rijeka oli vaihtoehdoista järkevin. Kyllä meitä vähän kieroon katsottiin, kun kerroimme määränpäämme. Valitettavasti aika ei kuitenkaan riittänyt siihen, että olisimme junailleet itsemme Kroatian kuuluisimmille rannoille, kuten Splitiin, Zadariin tai Dubrovnikiin. Itsekin siinä rupesi miettimään, että mikä siinä paikassa sitten oikein mättää. Epäilyt katosivat kuitenkin samantien, sillä maisemat Rijekaan ja Rijekasta Ljubljanaan olivat sanoinkuvaamattoman upeat! Vanha juna avoimine ikkunoineen vei meitä vuoristojen läpi ja pitkin helteisiä rantoja.

Pienen hakemisen jälkeen löysimme etsimämme rannan. Kroatian rannat ovat kivisiä, mutta vesi on hionut kivet  hyvin sileiksi. Vesi oli turkoosia ja niin lämmintä, että jopa minä uskaltauduin uimaan! Asiaa varmasti edesauttoi jatkuva kuumuus,joten vaihtoehtoja ei jätetty.




(Osa kuvista Riikan ottamia)

Interrail: Plitvice

Plitvicen luonnonpuisto oli näkemisen arvoinen. Pulitettiin reissusta enemmän kuin oltiin laskettu, mutta niissä maisemissa se ei enää haitannut. Opastuskierros kesti 5-6 tuntia taukojen ja lukemattomien näköalapaikkojen kanssa, ja kilometrejä kertyi melkein kymmenen.

Vesi oli kirkasta ja vesiputouksia oli lukuisia. Päivä oli kuuma, mutta uiminen oli valitettavasti kiellettyä. Vettä sai kuitenkin juoda kallioita pitkin virtaavista putouksista.

Interrail: Zagreb

Zagreb oli miellyttävä paikka. Parissa päivässä sen ehti koluta, mutta ruoan takia sinne olisi voinut jäädä vielä muutamaksi päiväksi. Kroatiassa ei ole euroja käytössä ja kyllä se hinnoissa näkyi; ravintolassa pääsi halutessaan kevyesti alle viiden euron ja kakkuja sai herkutella eurolla!

Ruoan lisäksi päällimmäisenä mieleen jäi ainakin Särkyneiden suhteiden museo, jossa oli esillä ihmisten tarinoita tavalla tai toisella särkyneistä suhteista läheisiinsä. Mielenkiintoiseksi museon teki tarinoiden ohessa esillä olevat esineet, jotka liittyivät tarinoihin. Esineitä oli asusteista popcorn paketteihin ja kirveistä kirjeisiin. Kuvatuimpana esineenä oli puutarhatonttu, josta kuva ja sen tarina alla. (kuvat museosta puhelimella otettuja)

Interrail: Wien

Elokuun alussa olin siis reilaamassa kaksi viikkoa yhdessä Riikan kanssa. Matkamme kattoi viisi valtiota ja yksitoista kaupunkia. Matkan loputtua totesimme, että kaksi viikkoa oli riittävä aika reilata ainakin näin ensimmäiseksi kerraksi. Olimme tyytyväisiä valitsemiimme maihin, ja reissun kruunasi vuosittaisen Helsinki City Marathonin seuraaminen.

Jaan matkamme vaiheet erillisiin postauksiin, koska kuvatulva olisi aivan järkyttävä yhteen postaukseen. Ensimmäisenä siis Wien, johon lensimme sen jälkeen, kun olimme viettäneet kamalan yön Helsinki-Vantaan lentokentällä.

Wienissä vietimme yhden päivän ja samana iltana matkamme jatkui Zagrebiin, Kroatiaan. Kävimme Hundertwasserhausilla, joka oli värikäs kerrostalo lähellä Tonavaa, Belvederen linna-alueella
Ilman karttaa suunnistaminen tai ilman mitään kummempaa suunnitelmaa, emme saaneet Wienistä irti niin paljon, kuin siitä olisi voinut saada. Olimme kuitenkin päivään tyytyväisiä, ja matkalla Zagrebiin saimme nauttia vuoristoisista maisemista ja taivaalla mollottavasta täysikuusta.