Viime viikon keskiviikkona välittömästi, kun olin saanut viimeisen kokeen tehtyä pystyin vain toteamaan, että se on kesä nyt! Ei ehkä säiden puolesta vielä silloin, mutta pystyin viimeinkin heittämään aivoni narikkaan. Suunnittelin jo, miten menisin kirjastoon ja haalisin hyllyjen täydeltä kesäluettavaa. Kirjoja, joita en ollut ehtinyt kokonaisen vuoden aikana lukea yhtäkään! En kuitenkaan tajunnut mennä jo keskiviikkona kirjastoon, vaan olin ajatellut mennä torstaina lainaamaan kirjoja. Aivoista olisi siinä kohtaan ollut hyötyä, sillä eihän nuo julkiset palvelut nyt tietenkään helatorstaina ole auki. Jouduin sinnittelemään siis perjantaihin, ja heti kun suvivirsi oli laulettu ja rehtori toivotellut hyvät kesät, suuntasin oikopäätä kirjastolle. Voi että sitä riemua! Yhdessä vuorokaudessa olin saanut koluttua 300 sivuisen kirjan. Niitä elämän pieniä iloja. On niillä merkitystä.
Toinen iloa tuottava tapa on minulle järjesteleminen. Kirpparille oli tarkoitus mennä pitämään pöytää, ja oli se rauhoittavaa niittää hintalappuja vaatteisiin ja kirjata ylös jokainen myytävä tuote. Se ei tuntunut velvollisuudelta, kun kukaan ei ollut käskemässä.
Mistä tietää, että kesäloma on alkanut? Siitä, kun on monet ylioppilasjuhlat kierrettävänä ja jokaisesssa paikassa on vaikea säännöstellä syömistään, niin että jaksaisi vielä seuraavassakin paikassa pistää jotakin suuhunsa. Tänä vuonna parhaat kaverini saivat lakit päihinsä ja sitä jos jotain oli kiva juhlia.
Stars - Dead Hearts
