Marraskuun 24. päivä. Kuukausi jouluaattoon - johan nyt!
Eilen laitettiin ulkovalot ja leivottiin mokkaruutuja. Taivas tarjosi lunta, ja tuli ihan jouluinen fiilis. Jotenkin en yllättynyt, kun tänä aamuna maa oli liukas ja asfaltti paistoi jäljelle jääneen jää-lumikerroksen alta. Sormet ristiin ja lunta jouluksi toivomaan!
"Minä oivalsin, ettei ihmisella ole muuta onnea kuin iloita ja nauttia elämän hyvyydestä." Saarn 3:12
Tietoja minusta
- Sofia
- Finland
- 20-vuotias valokuvauksen harrastaja. Aikaisemmissa postauksissa viikottaisia kuvia tapahtumista ja elämästä. Vuoden 2015/16 postauksissa tapahtumia ja seikkailuja Hollannista ja Aasiasta. 2016/17 opiskelu syö aikani ja vilkas valokuvaaminen on toistaiseksi taka-alalla; kuvia matkustelusta, merkittävistä tapahtumista ja toivottavasti myös hieman arjesta. Oli paikka, aika, status ja kuvausaktiivisuus mikä tahansa kuvat, jotka jaan ovat omasta näkökulmastani joskus jopa tekstin saattelemia.
maanantai 24. marraskuuta 2014
maanantai 17. marraskuuta 2014
Tiedät mitä tein viime viikonloppuna
Ette varmaan usko tätä todeksi, mutta kyllä, tänäkin viikonloppuna olin leirillä. Ja tälläkin kertaa vietettiin nyyttäreitä. Kuulostaa ihan siltä, että elämäni olisi pelkästään leireilyä ja nyyttäreitä! Sitähän se ei kumminkaan ole, mutta jostain syystä tänne päätyy kuvia juuri niistä tilanteista ja tapahtumista.
Toinen jakso koulussa alkaa olla pulkassa ja minä taas en meinaa uskoa sitä! Viimeinen jakso alkaa joulukuussa ja sen jälkeen sanon tack och adjö lukiolle. Ja sitten ihan fiilistely pohjalta yksi runo.
On maa,
johonka unten jäljet katoaa.
Lähemmäs sitä askeleeni vie
jokainen tie.
Min täällä menetin, sen löydän sieltä,
mi täällä soperrusta, selvää kieltä
on maassa, missä harha hajoaa.
On siellä toivo totta, turhaa pelko,
salasta himmeimmästä kirkkain selko,
ja syvin tuska enin lohduttaa.
...
On maa,
johonka kaikki polut katoaa.
Ken siellä on, ei katso heijastusta,
mi meitä valaisee, kun tie on musta.
Hän katsoo silmiin itse Olevaa.
On Rauhan maa.
Hyvää alkanutta viikkoa!
Toinen jakso koulussa alkaa olla pulkassa ja minä taas en meinaa uskoa sitä! Viimeinen jakso alkaa joulukuussa ja sen jälkeen sanon tack och adjö lukiolle. Ja sitten ihan fiilistely pohjalta yksi runo.
Saima Harmaja - On maa
On maa,
johonka unten jäljet katoaa.
Lähemmäs sitä askeleeni vie
jokainen tie.
Min täällä menetin, sen löydän sieltä,
mi täällä soperrusta, selvää kieltä
on maassa, missä harha hajoaa.
On siellä toivo totta, turhaa pelko,
salasta himmeimmästä kirkkain selko,
ja syvin tuska enin lohduttaa.
...
On maa,
johonka kaikki polut katoaa.
Ken siellä on, ei katso heijastusta,
mi meitä valaisee, kun tie on musta.
Hän katsoo silmiin itse Olevaa.
On Rauhan maa.
sunnuntai 9. marraskuuta 2014
Isänpäiväksi resepti muffineihin ja nutella kuorrutteeseen
Tänään juhlittiin kaikkia isiä kautta pohjoismaiden. Sen kunniaksi ajattelin jakaa reseptin suklaamuffineista nutella kuorrutteella. Ohjessa ei ole mitään vikaa, mutta omista tuli hieman liian kumimaisia. Epäilen silikonivuokia tai liian pitkää paistoaikaa. (edit: google vahvisti epäilyni silikonivuoista; ei paras mahdollinen tämän tyyppisten leivonnaisten kanssa tai niitä pitää käsitellä hiukan eri tavalla. Pitäisi perehtyä hiukan tarkemmin...)
1. Vispataan pehmentynyt margariini ja sokeri keskenään sähkövatkaimella. Tämän jälkeen heitetään kananmunat sekaan ja vatkataan lisää.
2. Toiseen kulhoon siivilöidään kaakaojauhe, vehnäjauhot, suola, vanilliinisokeri/vaniljasokeri ja leivinjauhe.
3. Lisätään margariini-sokeri seokseen neste ja kuivat aineet vuorotellen. (Jos haluaa hifistellä, kuivat aineet voidaan siivilöidä vielä uudestaan lisättäessä seokseen. Tekstuurin pitäisi tämän jälkeen olla ilmavampaa ja helposti käsiteltävää.)
4. Rouhitaan suklaasta 24:n palan kokoinen alue ja lisätään rouhe seokseen. Säästetään loput seuraavaan vaiheeseen!
5. Laitetaan taikina vuokiin ja painetaan ylijäänyt suklaa muffinin sydämeksi. Niihin, joihin ei riittänyt suklaata laitoin nokareen nutellaa. Muista peittää sisältö taikinalla! Paista 225 asteessa n. 10-15 minuuttia.
Muffinit ovat varmasti hyviä näinkin, mutta laitan vielä ohjeen kuorrutteeseen. Kuorrutusta voi käyttää vaikka kakkuun, hedelmien kanssa rahkana, dippinä pekonille(?!)
1. Vispaa kerma
2. Lisää nutella ja vanilliinisokeri/vaniljasokeri ja vatkaa vähän vielä lisää.
3. Pursota/lusikoi muffinien päälle
Simple as that!
Lopussa vielä muutama kuva tämän viikon nuortenillasta, jossa tällä kertaa vietettiin rentoa iltaa nyyttäreiden, kaakaon ja leffan parissa.
1. Vispataan pehmentynyt margariini ja sokeri keskenään sähkövatkaimella. Tämän jälkeen heitetään kananmunat sekaan ja vatkataan lisää.
2. Toiseen kulhoon siivilöidään kaakaojauhe, vehnäjauhot, suola, vanilliinisokeri/vaniljasokeri ja leivinjauhe.
3. Lisätään margariini-sokeri seokseen neste ja kuivat aineet vuorotellen. (Jos haluaa hifistellä, kuivat aineet voidaan siivilöidä vielä uudestaan lisättäessä seokseen. Tekstuurin pitäisi tämän jälkeen olla ilmavampaa ja helposti käsiteltävää.)
4. Rouhitaan suklaasta 24:n palan kokoinen alue ja lisätään rouhe seokseen. Säästetään loput seuraavaan vaiheeseen!
5. Laitetaan taikina vuokiin ja painetaan ylijäänyt suklaa muffinin sydämeksi. Niihin, joihin ei riittänyt suklaata laitoin nokareen nutellaa. Muista peittää sisältö taikinalla! Paista 225 asteessa n. 10-15 minuuttia.
Muffinit ovat varmasti hyviä näinkin, mutta laitan vielä ohjeen kuorrutteeseen. Kuorrutusta voi käyttää vaikka kakkuun, hedelmien kanssa rahkana, dippinä pekonille(?!)
1. Vispaa kerma
2. Lisää nutella ja vanilliinisokeri/vaniljasokeri ja vatkaa vähän vielä lisää.
3. Pursota/lusikoi muffinien päälle
Simple as that!
Lopussa vielä muutama kuva tämän viikon nuortenillasta, jossa tällä kertaa vietettiin rentoa iltaa nyyttäreiden, kaakaon ja leffan parissa.
sunnuntai 2. marraskuuta 2014
Pimeää + linkkejä
Marraskuuta. Kello on kuusi. Ulos kun katsoo, alkaa väsyttää - olen valmis nukkumaan. Vastahan vietettiin elokuisia hellepäiviä, taivas oli sininen eikä kukaan ollut vielä lähtenyt opiskelemaan toiselle paikkakunnalle saati reissuun ulkomaille. Silloin ei tarvinnut vielä villasukkia, ei etsiä lapasia, ei jatkuvasti sytytellä ja sammutella lamppuja. Pelottavaa, miten nopeasti aika menee! Enää puolitoista kuukautta ja päivät pitenevät taas!
Eilen sytyteltiin kynttilöitä, ja illalla satava lumi kruunasi koko komeuden. Aamulla sitä lunta ei sitten missään enää ollutkaan, ehkä se kertoo jotain pysyvyydestä - tai katoavaisuudesta.
Eilen otin myöskin varaslähdön jouluun ja tein kupposen glögiä. Ei jouluun vielä tarvitsekaan valmistautua, mutta tulipahan maisteltua.
Laitetaan vielä tähän väliin pari kiinnostavaa linkkiä. Aina välillä näitä sivuja tulee vastaan, mutta unohdan laittaa niitä tänne. Tässä olisi erään 9-vuotiaan pojan otoksia. Poika voitti ilmeisesti vuoden nuori luontokuvaaja 2014 -tittelin. Toisessa linkissä pääosassa eivät ole valokuvat, mutta mies nimeltä Simon Beck tekee lumeen isoja kuvioita. Teosten tekeminen vaatii aikaa ja tuulen puuskat tai lumisade saattavat pyyhkiä ne pois saman tien, joten pisteet siitä, että mies jaksaa tehdä niitä. Tästä pääset lumikuviin.
Eilen sytyteltiin kynttilöitä, ja illalla satava lumi kruunasi koko komeuden. Aamulla sitä lunta ei sitten missään enää ollutkaan, ehkä se kertoo jotain pysyvyydestä - tai katoavaisuudesta.
Eilen otin myöskin varaslähdön jouluun ja tein kupposen glögiä. Ei jouluun vielä tarvitsekaan valmistautua, mutta tulipahan maisteltua.
Laitetaan vielä tähän väliin pari kiinnostavaa linkkiä. Aina välillä näitä sivuja tulee vastaan, mutta unohdan laittaa niitä tänne. Tässä olisi erään 9-vuotiaan pojan otoksia. Poika voitti ilmeisesti vuoden nuori luontokuvaaja 2014 -tittelin. Toisessa linkissä pääosassa eivät ole valokuvat, mutta mies nimeltä Simon Beck tekee lumeen isoja kuvioita. Teosten tekeminen vaatii aikaa ja tuulen puuskat tai lumisade saattavat pyyhkiä ne pois saman tien, joten pisteet siitä, että mies jaksaa tehdä niitä. Tästä pääset lumikuviin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)