Toinen jakso koulussa alkaa olla pulkassa ja minä taas en meinaa uskoa sitä! Viimeinen jakso alkaa joulukuussa ja sen jälkeen sanon tack och adjö lukiolle. Ja sitten ihan fiilistely pohjalta yksi runo.
Saima Harmaja - On maa
On maa,
johonka unten jäljet katoaa.
Lähemmäs sitä askeleeni vie
jokainen tie.
Min täällä menetin, sen löydän sieltä,
mi täällä soperrusta, selvää kieltä
on maassa, missä harha hajoaa.
On siellä toivo totta, turhaa pelko,
salasta himmeimmästä kirkkain selko,
ja syvin tuska enin lohduttaa.
...
On maa,
johonka kaikki polut katoaa.
Ken siellä on, ei katso heijastusta,
mi meitä valaisee, kun tie on musta.
Hän katsoo silmiin itse Olevaa.
On Rauhan maa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti