Korttiin kirjoitettu virhe

”Pöydällä oli koruton postikortti. Muutaman sentin arvoinen läpyskä markettien tusinatavaroista kantoi kannessaan paria punaista tonttua ja kaiken kattavat sanat: ’Hyvää Joulua’. Kieliopillisesti väärin painettu toivotus oli toistettu kortin takakannessa ja tällä kertaa toivotettiin myöskin ’Onnellista Uutta Vuotta’, joka väärin sekin. Toisaalta, tapa kirjoittaa toivotukset isolla oli vakiintunut käytäntö, joka kuitenkin aiheuttaa ongelmia koulun puolella, kun oppilaat kokevat tulleensa huijatuksi kaikki nämä vuodet: mitä sitä oikein opettelemaan, kun ei sitä oikein kukaan osaa kirjoittaakaan. Kuulakärkikynällä tämän alle oli vielä kirjoitettu, toivotuksen lähettäjä. 'ETELÄ-POHJAN MAAN KEITTIÖ MESTARIT RY.' Ehkä he ovat mestareita keittiössä, mutta yhdyssanoja he olisivat voineet miettiä tarkemmin.”

Normaalia enemmän tekstiä

Tällä viikolla ostin elämäni viimeisen lukiokirjan. Nyt sitten oikeasti pitäisi osatakin jotain. Lukion piti antaa kolme vuotta lisäaikaa keksiä, mitä teen sitten "kun kasvan isoksi". Täytyy kyllä myöntää, ettei potkua suuntaan tai toiseen ole kyllä tullut.

Viikolla koulussa olin ajatellut viettää hyppytunnin tehokkaasti yo-vihkon parissa. Loppujen lopuksi en ollutkaan ollut niin tehkoas, sillä hypärin loputtua kädessäni oli puolikas essee ja repeytynyt vihko. Itseasiassa ne makasivat sylissäni, vihko puoliksi valuneena penkille. Kädessäni oli kahvi ja kännykkä. Tottakai luen mieluummin mitä kavereilleni toiselle puolelle maailmaa kuuluu, kuin kirjoitan englanniksi esseetä aiheesta "Rethinking the upper secondary school curriculum". 

Kamera pääsi taas kävelylle. Aurinkoinen päivä suorastaan kutsui ulos. Ulkona näin, tai olen joka päivä nähnyt, lippispäisen pojan roikkumassa puusta. Kuulostipa pahalta.. kyseessä ei ole siis minkään sortin hirttäytymisestä, vaan yksinkertaisesta puumuodostelmasta, joka ainakin omaan silmään näyttää lippispäiseltä pojalta, joka katsoo pois päin ja heiluttaa toista kättä. Kesäisin sillä on vihta kädessä, kun on lehtiä! (Siitä on kuva alla, jokainen tulkitkoon tavallaan.. jos kukaan muu ei sitä huomaa, laitan sen lohduttoman omituisen ajatus- ja mielikuvitusmaailmani piikkiin)

Ulkona siis tuli käytyä ja kävelimpä vielä mäelle, josta ennen aina laskettiin pulkalla tai millä ties rattikelkalla. Nyt siinä kohtaa kasvaa heinää, eikä lunta ole kuin huuruna maassa. Surkeaa katseltavaa. Liukureiden ja suksien sijaan ihmiset näyttävät kaivavan kesäkamppeita talvivarastoistaan ainakin näkemäni perusteella - vai monestiko sinä olet nähnyt jonkun soutamassa merellä keskellä joulukuuta?

Tässäpä tämä. Eipä se näin close-uppina nyt niin hirveästi siltä näytäkään...

 

Vastaleivottu on puoliksi syöty

Tämä viikonloppu oli tehty nukkumista varten. Sen verran univajetta viime viikolta, että jo oli aikakin saada nukkua pitkään. Viikonloppu täyttyi myös vastaleivotusta leivästä, unelmatortusta, itsenäisyyden juhlistamisesta, esiintymisestä sekä kauan odotetusta salikäynnistä. Aika on ollut kortilla, ja parin viikon mittainen flunssa on viimeinkin kerännyt kamppeensa ja lähtenyt läksimään tästäkin Pyhän Hengen temppelistä!

Jees, hyvää viikon alkua!

Jasmine Thompson - Mad World

Joulua odotellessa

Kotona en ole paljoa aikaa viettänytkään viime päivinä, joten päivittäminen venyi pitkälle viikkoon. Eipä sillä, että jotain erikoista kuvattavaa olisi ollutkaan, mutta jotain oli pakko saada laittaa. Joulutunnelman hakeminen on jo hyvässä käynnissä. Kortteja ja lumihiutaleita on askarreltu, ja pipareita leivottu. Joulukalenterikin piti taas saada, vaikka avaaminen meinaakin unohtua...

The Brilliance - Hands and feet

Lunta, lunta!

Marraskuun 24. päivä. Kuukausi jouluaattoon - johan nyt!
Eilen laitettiin ulkovalot ja leivottiin mokkaruutuja. Taivas tarjosi lunta, ja tuli ihan jouluinen fiilis. Jotenkin en yllättynyt, kun tänä aamuna maa oli liukas ja asfaltti paistoi jäljelle jääneen jää-lumikerroksen alta. Sormet ristiin ja lunta jouluksi toivomaan!

Tiedät mitä tein viime viikonloppuna

Ette varmaan usko tätä todeksi, mutta kyllä, tänäkin viikonloppuna olin leirillä. Ja tälläkin kertaa vietettiin nyyttäreitä. Kuulostaa ihan siltä, että elämäni olisi pelkästään leireilyä ja nyyttäreitä! Sitähän se ei kumminkaan ole, mutta jostain syystä tänne päätyy kuvia juuri niistä tilanteista ja tapahtumista.
Toinen jakso koulussa alkaa olla pulkassa ja minä taas en meinaa uskoa sitä! Viimeinen jakso alkaa joulukuussa ja sen jälkeen sanon tack och adjö lukiolle. Ja sitten ihan fiilistely pohjalta yksi runo.

Saima Harmaja - On maa

On maa,
johonka unten jäljet katoaa.
Lähemmäs sitä askeleeni vie
jokainen tie.
Min täällä menetin, sen löydän sieltä,
mi täällä soperrusta, selvää kieltä
on maassa, missä harha hajoaa.
On siellä toivo totta, turhaa pelko,
salasta himmeimmästä kirkkain selko,
ja syvin tuska enin lohduttaa.
...
On maa,
johonka kaikki polut katoaa.
Ken siellä on, ei katso heijastusta,
mi meitä valaisee, kun tie on musta.
Hän katsoo silmiin itse Olevaa.
On Rauhan maa.

Hyvää alkanutta viikkoa!

Isänpäiväksi resepti muffineihin ja nutella kuorrutteeseen

Tänään juhlittiin kaikkia isiä kautta pohjoismaiden. Sen kunniaksi ajattelin jakaa reseptin suklaamuffineista nutella kuorrutteella. Ohjessa ei ole mitään vikaa, mutta omista tuli hieman liian kumimaisia. Epäilen silikonivuokia tai liian pitkää paistoaikaa. (edit: google vahvisti epäilyni silikonivuoista; ei paras mahdollinen tämän tyyppisten leivonnaisten kanssa tai niitä pitää käsitellä hiukan eri tavalla. Pitäisi perehtyä hiukan tarkemmin...)

1. Vispataan pehmentynyt margariini ja sokeri keskenään sähkövatkaimella. Tämän jälkeen heitetään kananmunat sekaan ja vatkataan lisää.
2. Toiseen kulhoon siivilöidään kaakaojauhe, vehnäjauhot, suola, vanilliinisokeri/vaniljasokeri ja leivinjauhe.
3. Lisätään margariini-sokeri seokseen neste ja kuivat aineet vuorotellen. (Jos haluaa hifistellä, kuivat aineet voidaan siivilöidä vielä uudestaan lisättäessä seokseen. Tekstuurin pitäisi tämän jälkeen olla ilmavampaa ja helposti käsiteltävää.)
4. Rouhitaan suklaasta 24:n palan kokoinen alue ja lisätään rouhe seokseen. Säästetään loput seuraavaan vaiheeseen!

5. Laitetaan taikina vuokiin ja painetaan ylijäänyt suklaa muffinin sydämeksi. Niihin, joihin ei riittänyt suklaata laitoin nokareen nutellaa. Muista peittää sisältö taikinalla! Paista 225 asteessa n. 10-15 minuuttia.

Muffinit ovat varmasti hyviä näinkin, mutta laitan vielä ohjeen kuorrutteeseen. Kuorrutusta voi käyttää vaikka kakkuun, hedelmien kanssa rahkana, dippinä pekonille(?!)

1. Vispaa kerma
2. Lisää nutella ja vanilliinisokeri/vaniljasokeri ja vatkaa vähän vielä lisää.
3. Pursota/lusikoi muffinien päälle

Simple as that!

Lopussa vielä muutama kuva tämän viikon nuortenillasta, jossa tällä kertaa vietettiin rentoa iltaa nyyttäreiden, kaakaon ja leffan parissa.