Kiitos hetkistä

Viikonloppu täynnä aurinkoa, tanssia ja iloa. Sellaisia elämän pieniä huippuhetkiä. Eipä siihen paljon sanoja tarvita.

kuva: Sanna

Patikointia ja kuraisia koiria

Netti on mukavasti ollut kaukana minun ulottuviltani viimeisen viikon, kiitos eräälle nimeltä mainitsemattomalle nettioperaattorille. Siksi taas jälleen kerran myöhästyneet julkaisut...
Pääsiäistä on täälläkin vietetty ja suklaamunia syöty senkin kaiken edestä. Maanantaina kävimme eräjormailemassa porukalla ja ihmettelimme luonnonilmiöitä. Kevään lämpimin päivä tähän mennessä.

Pääsiäisen aikana tuli tehtyä muutenkin yhtä jos toista. Sain aikaiseksi kiillottaa kenkiä, käydä koirapuistossa ja ehdinpä vielä kytätä naapureitakin! Harva enää jaksaa kokoontua ulos pelaamaan futista tai säbää, mutta meidän naapureista löytyy poikkeuksia ja tästä harvinaisuudesta nappasin heti pari kuvaa.

Norsuja ja espanjalaisia mansikoita

Synttärilahjaksi sain flunssan. Koko talvena en ole moista "ylempien hengitysteiden limakalvontulehdusta" sairastanut, ja nyt sitten saan juoksennella kaupungilla vieno valkosipulin tuoksu vanavedessäni juuri, kun kevät alkoi osoittaa pysyviä merkkejä.

Herkkulakosta johtuen tein itselleni kakun vesimelonista, mansikoista, kiivistä ja kermavaahdosta. Oli muuten hyvää, ja koko komistus maistui ihan kesältä.

Perjantaina olimme teatterissa katsomassa Vadelmavenepakolaista. Kaikki eivät kyseisestä näytelmästä tykkää, mutta itseeni huumori upposi; hauskahan tuo oli.

Vähänkö siistiä, elefantti piirtää elefantin! Mistä mä revin näitä videoita?!

Kun kupla puhkeaa

Viimeinen jakso! Luulin koulukiireiden helpottavan, mutta huokaisin liian aikaisin: en voi välttyä sanakokeilta, yo-vihkoilta tai klassikoiden lukemiselta puhumattakaan matemaattisista malleista tässäkään jaksossa.

 Viikonloppuna olin jälleen leireilemässä (ties monennenko sadannen kerran), mutta on ne leirit kyllä jokainen ihan omanlaisensa ja jokin niissä vetää puoleensa. Ehkä se on se kupla, jossa eletään vailla huolta ja kiirettä pörräten siinä samassa ympäristössä, kunnes arki iskee kasvoihin ja palauttaa takaisin maanpinnalle. Miksei sitä fiilistä saa pysymään? Toisaalta, jos se pysyisi, mikä niistä sitten tekisi niin ainutlaatuisia...

Kuumaa kuravelliä ja teknisiä ongelmia.

Koeviikon runnomat aivot ovat kutakuinkin irtisanoneet itsensä, enkä siksi blogini vuosipäivän kunniaksi keksinyt yhtään mitään hienoa ja omaperäistä. Viime viikolla jälleen seurakunnalla järjestettiin nuorille spektaakkelimaista ohjelmaa, ja muutaman amatöörimäisen kuvan sain ikuistettua, jotka sittemmin olen suodattanut läpi jokamiehen ilmaiskuvanmuokkausohjelman, jonka pariin pakenen, kun oppimisvelvollisuuteni aiheuttamat paineet alkavat kiristää hermojani.

Teknisten ongelmien takia en myöskään ole päässyt netin ihmeelliseen maailmaan, saati sitten tänne päivittelemään, mutta eiköhän tästä selvitä kukin tahollamme.

Nyt kuvia.

Valaistuminen: Tajusin vasta, että oppivelvollisuuteni on loppunut aikoja sitten! Ihan huvikseni siis näköjään tykkään kuumentaa aivojani.