Viimeinen viikko Amsterdamissa melkein takana. Lauantaina meillä on lähtö Singaporeen. Singaporessa meillä on kaksi viikkoa lecture phasea jäljellä ennen varsinaista outreach jaksoa. Tästä eteenpäin en siis osaa sanoa, millaiset on internet yhteydet, joten luultavasti en blogia pysty päivittämään kolmeen kuukauteen.
Singaporessa meitä siis opastetaan vähän enemmän kulttuurin kanssa. Omasta mielestä Singaporen reissu on hyödyllinen siltäkin kannalta, että saamme yhdessä koko DTS:n kanssa sopeutua Aasiaan ennen kuin jakaudumme outreach-maihin.
Tarkoitus oli keksiä mahdollisimman aasialaiselta kuulostava nimi meidän tiimille, joten meidän tiimin nimeksi tuli MyCamThai. Huomattiin myöhemmin, että se on aika profetaalinen nimi; maiden järjestys oli alunperin suunnilleen tällainen: thaimaa-myanmar-thaimaa-cambodia, mutta vasta viikko sitten järjestys muuttui seuraavasti: Myanmar-cambodia-thaimaa, mikä kuvaa täydellisesti meidän nimeä, joka annettiin jo ajat sitten.
Viime viikko oli monelle erikoinen henkisesti. Kukaan ei oikein osannut sanoa, miltä tuntuu ja mistä väsymys tulee. Luulen, että monet pienet asiat saivat aikaan pientä sisäistä shokkia jokaisessa. Asiaa ei auttanut sekään tieto, että kaksi staffia, joiden oli tarkoitus tulla outreachille, eivät eri syistä pääsekään lähtemään meidän mukaan. Meille kerrottiin, että joku tulee paikkaamaan puuttunutta staffia ja eilen saatiin tietää, että yksi poika, jonka piti olla staffi uudessa Hitchhike DTS:ssä, tulee meidän mukaan. Johdatusta sekin omalla tavallaan, sillä kovinkaan moni ei ollut ilmoittautunut siihen DTS:ään ja me tunnetaan se jo ennestään, joten muutos ei tuntunut niin pahalta.
Moni asia on vielä auki, emmekä tiedä paljoakaan, mitä tulemme tekemään Aasiassa. Vietämme aikaa enimmäkseen suurimmissa kaupungeissa ja luultavasti opiskelijoiden kanssa.
Mutta lähdön tuntumaa on kuitenkin ilmassa (jo oli aikakin!). 16 hengen huoneessa ei paljon tilalla leveillä, ja tavaroita on muutenkin joka paikassa. Eilen meillä oli viralliset läksiäiset basen kanssa; esiteltiin meidän kohteet ja itsemme. Hyvin ympäripyöreästi saatiin kuitenkin esitelmät pitää, sillä mitään tarkkaa suunnitelmaahan meillä ei ole.
Viime viikonloppuna tahdoimme tehdä jotain erikoista viimeisen viikonlopun kunniaksi. Kävimme brunchilla parin tytön kanssa, ostimme käytännön juttuja outreachille ja pidimme leffamaratonin. Perjantaina oli koulun johtajan synttärit ja vietimme niitä brasilialaisittain heidän kotonaan.
Tällä viikolla ollaan puhuttu rahasta ja siunaksista sekä siitä, miten me voidaan olla siunaus toisillemme. Keskiviikkoiltana läksiäisten jälkeen kuusi nälkäistä tyttöä mietti, miten saada ruokaa ja yksi tytöistä osoitti siunauksensa tilaamalla meille pizzaa ja maksamalla koko lystin.
Torstaina vietimme kiitospäivää amerikkalaisittain. Kalkkunaa, papuja, jotain leipäpataa ja sun muita lisukkeita, unohtamatta kurpitsa- ja pekaanipähkinäpiirakkaa. Jenkit olivat onnesta soikeita, eikä se meidän muidenkaan mielestä hassumpaa ollut.
Kuulemisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti