Kuvilla ei sen sijaan hirveästi mässäillä, sillä kameraan en ole ehtinyt tarttua kovinkaan montaa kertaa, koska alati lähestyvät kirjoitukset ajavat minua opettelemaan mm. Newtonin biomikaavoja ja ruotsin idiomaattisia rakenteita. Ja ei sitä kaikkea tarvitse kuvata. Olisin tietysti voinut ottaa kuvan mustikoista, joita keräsin rasiallisen tai muffineista, joita leivoin lauantai-illaksi. Raketeista, joita näkyi illalla taivaalla, sadepisaroista ikkunoissa (kuinka omaperäistä), synttärisankarin autokakusta, aamupalasta, kirjavuoresta, askarrellusta kortista, koirasta, metsäpolusta, vastalakatuista kynsistä tai katetusta pöydästä. Joitakin asioita voi ja saa vain kokea, eikä kaiken tarvitse välttämättä tulla ikuistetuksi juuri kameran kennolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti